Luottamustoimet

Kaarinan kaupunginvaltuusto valitsi kesäkuun alussa olleessa kokouksessaan toimikaudeksi 1.6.2017-31.5.2021 ympäristölautakuntaan seuraavat jäsenet:
pj Pekka Kaukonen
vpj Jari Tulonen
j Anitta Aaltonen
j Mirja Airio
j Jukka Haroma
j Timo Kirjonen
j Tiina Lehtonen
j Päivi Lehtovaara
j Tapio Manninen
j Markus Rantala
j Liisa Roine

Odotan mielenkiinnolla alkavaa pestiä. Ympäristölautakunnan jäsenyyden lisäksi minut on valittu myös kaupungin kiinteistöjen uskotuksi mieheksi. Vaikuttaa lupaavasti sille, että uutta oppimista on edessä runsain mitoin. Uskotun miehen valakin on jo tullut käytyä vannomassa käräjäoikeudessa. Aikomukseni on perehtyä eteentuleviin asioihin huolella ja monelta kantilta mietittynä. Olen valmis kuuntelemaan , keskustelemaan, oppimaan uutta, tekemään päätöksiä, osallistumaan. Sähköpostia voi lähettää nimelläni etunimi.sukunimi@kaarina.fi  -osoitteeseen.

 

Kiitokset

Isot kiitokset kannustuksesta ja kannatuksesta ! Ääniä 56 kpl – kiitos luottamuksesta.

Kunta markkinoilla

Suomen Yrittäjien kilpailuasioiden päällikkö Satu Grekin ansiokkaasti ruotii kuntien asemaa suhteessa markkinaehtoisesti toimiviin pienyrittäjiin blogikirjoituksessaan 20.2.17. Liitän hänen kirjoituksensa tähän syystä , että näen asiat hyvin samankaltaisesti.

“Huhtikuun kuntavaaleissa valitut valtuutetut ovat uuden edessä: kun sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus tulee voimaan ja sote-palvelut siirtyvät maakuntien vastuulle, jää valtuuston kokouksissa enemmän aikaa ja puhtia muille asioille. Kunnan menestyksen kannalta tärkeintä on huolehtia kunnan elinvoimasta. Jotta kunnassa riittää verovaroja, työtä ja palveluita, tarvitaan paikallisia yrityksiä. Parhaiten kunta huolehtii elinvoimastaan parantamalla yrittäjien mahdollisuuksia yrittää.

Sanahirviö kilpailuneutraliteetti tarkoittaa tasapuolisuutta yksityisen ja julkisen elinkeinotoiminnan välillä. Kun toinen kilpailee julkisten varojen turvin ja toinen omilla varoilla, kilpailuneutraliteetti saattaa häiriintyä. Häiriöt ilmenevät muun muassa kilpailua vääristävinä tukina sekä yksinoikeuksina: Kuntayhtiön on helppoa laajentaa liiketoimintaa markkinoille, kun sillä on asiakkaana yksinoikeudella suuri kaupunki. Pienellä paikallisella pk-yrityksellä tätä etuoikeutta ei ole.

Yksi elinvoimaisen kunnan piirre on toimivat markkinat, joiden kautta palvelut kehittyvät, innovaatiot leviävät ja tehokkuus ja työllisyys paranevat.

Joskus kunnissa toimitaan itse markkinoilla. Taustalla voi olla tilanne, että kunnalla on omistuksessaan tai hallussaan liiketoimintaan soveltuvaa omaisuutta, mikä halutaan ottaa hyötykäyttöön. Jos kunta toimii markkinoilla poikkeavin etujen turvin maksamatta niistä markkinaehtoista korvausta, puhutaan markkinahäiriöstä.

Esimerkiksi liikuntapalveluissa kunnat aiheuttavat jatkuvasti kilpailuhäiriöitä omalla palvelutarjonnallaan. Lisäksi tilavuokrien suosivuudella tai muilla tuilla ja avustuksilla on saatettu syrjäyttää yritykset, kun seurat ovat saaneet kilpailuetua. Kaikkien toimijoiden tulisi olla samalla viivalla samassa toiminnassa.

Kunnan elinvoimaisuus ei tarkoita, että kunta itse olisi markkinatoimija tai markkinatoimijan omistaja. Päinvastoin. Kunnan ei pidä ottaa veronmaksajien rahoilla riskejä, jotka kuuluvat yksityisille sijoittajille. Elinvoimapolitiikalla kunta rohkaisee yrityksiä tarttumaan näihin mahdollisuuksiin. Elinvoimainen kunta on ennen muuta mahdollistaja – ei itse markkinatoimija.

Kunnassa tulee myös tiedostaa, miten siellä mahdollisesti jo toimitaan markkinoilla. Tämän jälkeen omistajaohjauksella voidaan vaikuttaa jatkoon. Pitää tietää ja tunnustaa, miksi kunta on markkinoilla – se kun on aina pois jonkun yrityksen toiminnasta. Jos taustalla on selvä markkinapuute, on hyvä tarkistaa vähintään viiden vuoden välein, onko tilanne muuttunut. Silloinhan kunta voi toimia yrittäjyyden mahdollistajana, ei estäjänä.

Kunnan tulee vetäytyä markkinoilta tai vähintään poistaa neutraliteettihäiriöt yhtiömuodolla ja markkinaehtoisella hinnoittelulla. Vetäytymällä ja jättämällä toiminta markkinoiden hoidettavaksi kunta antaa tilaa muille tehdä sama kannattavasti muun muassa innovaatioita hyödyntämällä. Palvelualoitteen käyttöönotto on tässä oikeansuuntainen askel.

Omistajana kunta voi asettaa tuottotavoitteita yhtiölleen. Yrittäjäystävällinen kunta on tässä suhteessa pidättyväinen, sillä korkea tuottotavoite ohjaa laajentumaan markkinoille ja kaventaa yksityisten toimijoiden elintilaa. Luonnollinen monopoli voi olla järkevää säilyttää kuntaomistuksessa, mutta muulloin kun kysyntää on, tarjontaa syntyy aina. Kilpailu jalostaa, tehostaa ja tukee monituottajuuden syntymistä.”

Ja loppuun vielä linkki alkuperäiselle sivulle. https://www.yrittajat.fi/yrittajat/kuntavaalit-2017/a/blogit/aani-yrittajalle/kunta-pois-markkinoilta

Oppimisesta ja tekoälystä

Silmiini osui uusimmasta Suomen Kuvalehdestä kolumni tekoälytutkija Timo Honkelan ajatuksista. Kolumnin on kirjoittanut Lari Kotilainen, joka työkseen tutkii ja opettaa suomen kieltä Helsingin yliopistossa. Honkelan alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa muutama viikko sitten.

Kirjoitus on vapaasti luettavissa SK:n nettisivuilla ja toivon , että kaikki, joita kiinnostaa oppiminen tai sivistys yleensäkin, lukisivat artikkelin ohessa olevasta linkistä.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/idea-yksinkertainen-rauhankone-poistaa-vaarinkasityksia-puhetta-sanoja-tutkimalla/?shared=959763-52bd461d-1

Olin menneellä viikolla Piikkiön yhtenäiskoulun ja koulun vanhempainyhdistyksen järjestämässä vanhemmille suunnatussa digi-infossa. Kiitos siitä. Tietoisku-tyyppisessä illassa puhuttiin myös tekoälystä, mistä löytyy aasin silta edelliseen artikkeliin. Ilman laaja-alaista sivistystä linkissä kuvailtujen kaltaisia ajatuksia ei pysty edes miettimään saati toteuttamaan. Tämän vuoksi myös peruskoulujen digiloikka tulee toteuttaa oppiminen , ei laite, edellä. Info-illassa näimme, miten kätevästi kookkaan älypuhelimen kokoista iPad-tablettia voi heilutella vaikean laskutoimituksen (4x=16) edessä ja saada  aikaiseksi vastauksen ilman minkäänlaista syvällisempää ymmärräystä itse laskutoimituksesta. iPadeistä on vastaavasti ollut runsaasti iloa esimerkiksi ryhmätöissä tai vaikkapa kielten ääntämysten harjoittelussa. Erityisesti päättäjien vastuulla on varmistaa kouluissamme hyvä opetuksen taso. Toteutuksen tekevät luonnollisesti pätevät, asiansa osaavat opettajat ilman “annettua/kuviteltua pakkoa” heilutella padia päässälaskutoimituksen edessä. Näin annamme jälkipolville kehittymisen mahdollisuuden sekä oppimisen ja oivaltamisen ilon.

 

 

 

Teistä ja ehkä hieman historiastakin

Piikkiöön aikoinani muutettuani olin kovin huolissani Toivonlinnantien pyörätiettömyydestä. Kaikki instanssit olivat yhtä mieltä , että vaarallinen on, mutta mitään ei vaan meinannut tapahtua. Järjettömintä oli, että kunta kustansi jossain vaiheessa meidänkin lapselle taksikyydin kouluun. Taksilla lapsi sitten seilasi ympäri Piikkiötä tunnin verran ennen kouluun päätymistään. Mainittakoon , että matka kotoa kouluun oli 900 metriä. Aikonaan pyöritettiin myös useita adresseja pyörätien puolesta – vanhimmat tietääkseni 1990-luvulla. Jos joku  tietää/muistaa , milloin ensimmäinen nimienkeruu aiheesta onkaan tehty – pyydän ottamaan yhteyttä, niin päivitän tiedot tänne.

Pieni kosketukseni politiikkaan juontaa juurensa 2000-luvun alkupuolelle. Laitin Korvensyrjän Kalervolle viestiä, että jotain tarttis tehdä. Varmaan moni muukin on näin tehnyt, en epäile yhtään, sen verran kamikaze-tyylinen tie aikoinaan oli. Kaikkien yhteinen sinnikkyys kuitenkin lopulta kannatti ja sittemmin kevyenliikenteen väylä saatiin noin kuutisen vuotta sitten ja on kovassa käytössä. Toivonlinnantiehän on valtion tie ja näinollen koko laskun maksajan olisi pitänyt olla aikoinaan valtion.Hanketta kuitenkin vauhditettiin kunnan toimesta muistaakseni 50% maksu-osuudella. Siitä suuri myöhäiskiitos silloisille poliitikoille. Hieno väylä ! Kevyenliikenteen väylän jatkaminen Niemenkulmantien risteyksestä kohti Toivonlinnaa olisi enemmän kuin tarpeellinen projekti.

Nythän meillä on hieman ajankohtaisempi tapaus tuossa Makarlassa, jossa valtion maksuosuuden kattaa kokonaan kaupunki suit-sait-sukkelaan. Asia kylläkin lievästi hämmästyttää. Miten on mahdollista, etteivät poliitikot ole pystyneet parempaa lopputulosta neuvottelemaan kuin , että kaupunki maksaa kokonaan valtion laskun.  Tälläisellä piikki auki -menetelmällä päästään vaikka kuuhun. Saattaa tosin olla, että polttoaine loppuu kesken matkan. Se minkälaiset arviot väylä on saanut vaikkapa Koululiitu-pisteytyksessä, olisi hyvinkin mielenkiintoista tietää.