Kunta markkinoilla

Suomen Yrittäjien kilpailuasioiden päällikkö Satu Grekin ansiokkaasti ruotii kuntien asemaa suhteessa markkinaehtoisesti toimiviin pienyrittäjiin blogikirjoituksessaan 20.2.17. Liitän hänen kirjoituksensa tähän syystä , että näen asiat hyvin samankaltaisesti.

“Huhtikuun kuntavaaleissa valitut valtuutetut ovat uuden edessä: kun sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus tulee voimaan ja sote-palvelut siirtyvät maakuntien vastuulle, jää valtuuston kokouksissa enemmän aikaa ja puhtia muille asioille. Kunnan menestyksen kannalta tärkeintä on huolehtia kunnan elinvoimasta. Jotta kunnassa riittää verovaroja, työtä ja palveluita, tarvitaan paikallisia yrityksiä. Parhaiten kunta huolehtii elinvoimastaan parantamalla yrittäjien mahdollisuuksia yrittää.

Sanahirviö kilpailuneutraliteetti tarkoittaa tasapuolisuutta yksityisen ja julkisen elinkeinotoiminnan välillä. Kun toinen kilpailee julkisten varojen turvin ja toinen omilla varoilla, kilpailuneutraliteetti saattaa häiriintyä. Häiriöt ilmenevät muun muassa kilpailua vääristävinä tukina sekä yksinoikeuksina: Kuntayhtiön on helppoa laajentaa liiketoimintaa markkinoille, kun sillä on asiakkaana yksinoikeudella suuri kaupunki. Pienellä paikallisella pk-yrityksellä tätä etuoikeutta ei ole.

Yksi elinvoimaisen kunnan piirre on toimivat markkinat, joiden kautta palvelut kehittyvät, innovaatiot leviävät ja tehokkuus ja työllisyys paranevat.

Joskus kunnissa toimitaan itse markkinoilla. Taustalla voi olla tilanne, että kunnalla on omistuksessaan tai hallussaan liiketoimintaan soveltuvaa omaisuutta, mikä halutaan ottaa hyötykäyttöön. Jos kunta toimii markkinoilla poikkeavin etujen turvin maksamatta niistä markkinaehtoista korvausta, puhutaan markkinahäiriöstä.

Esimerkiksi liikuntapalveluissa kunnat aiheuttavat jatkuvasti kilpailuhäiriöitä omalla palvelutarjonnallaan. Lisäksi tilavuokrien suosivuudella tai muilla tuilla ja avustuksilla on saatettu syrjäyttää yritykset, kun seurat ovat saaneet kilpailuetua. Kaikkien toimijoiden tulisi olla samalla viivalla samassa toiminnassa.

Kunnan elinvoimaisuus ei tarkoita, että kunta itse olisi markkinatoimija tai markkinatoimijan omistaja. Päinvastoin. Kunnan ei pidä ottaa veronmaksajien rahoilla riskejä, jotka kuuluvat yksityisille sijoittajille. Elinvoimapolitiikalla kunta rohkaisee yrityksiä tarttumaan näihin mahdollisuuksiin. Elinvoimainen kunta on ennen muuta mahdollistaja – ei itse markkinatoimija.

Kunnassa tulee myös tiedostaa, miten siellä mahdollisesti jo toimitaan markkinoilla. Tämän jälkeen omistajaohjauksella voidaan vaikuttaa jatkoon. Pitää tietää ja tunnustaa, miksi kunta on markkinoilla – se kun on aina pois jonkun yrityksen toiminnasta. Jos taustalla on selvä markkinapuute, on hyvä tarkistaa vähintään viiden vuoden välein, onko tilanne muuttunut. Silloinhan kunta voi toimia yrittäjyyden mahdollistajana, ei estäjänä.

Kunnan tulee vetäytyä markkinoilta tai vähintään poistaa neutraliteettihäiriöt yhtiömuodolla ja markkinaehtoisella hinnoittelulla. Vetäytymällä ja jättämällä toiminta markkinoiden hoidettavaksi kunta antaa tilaa muille tehdä sama kannattavasti muun muassa innovaatioita hyödyntämällä. Palvelualoitteen käyttöönotto on tässä oikeansuuntainen askel.

Omistajana kunta voi asettaa tuottotavoitteita yhtiölleen. Yrittäjäystävällinen kunta on tässä suhteessa pidättyväinen, sillä korkea tuottotavoite ohjaa laajentumaan markkinoille ja kaventaa yksityisten toimijoiden elintilaa. Luonnollinen monopoli voi olla järkevää säilyttää kuntaomistuksessa, mutta muulloin kun kysyntää on, tarjontaa syntyy aina. Kilpailu jalostaa, tehostaa ja tukee monituottajuuden syntymistä.”

Ja loppuun vielä linkki alkuperäiselle sivulle. https://www.yrittajat.fi/yrittajat/kuntavaalit-2017/a/blogit/aani-yrittajalle/kunta-pois-markkinoilta

Leave a Reply